Tänään vihdoin sain revittyä itseni pienelle lenkille, kyllä kannatti. Hyvä minä!
Olen alkanut myös opetella vedenjuontia. Eilen ja tänään on tullut juotua reilu 2l/pvä, ehkä se juominen jossain kohtaa muodostuu tavaksi, nyt se on vielä melkoista pakkopullaa. Saapa nähdä, kiihtyykö aineenvaihduntakin hieman :)
Olen 24-vuotias naikkonen. Synnytin juuri toisen lapseni. Ainoat saavutukset elämässäni ovat kaksi lastani. Koulut on käymättä, elämäkin tuntuu vain lipuvan ohi ilman, että koen eläväni.
Mitä sitten haluan elämältäni? En haaveile upeasta urasta, matkustelusta tai muusta ihmeellisestä. Haluaisin vain, että olisin elänyt elämäni niin, etten kuolinvuoteellani katuisi. Viihdyn sohvanpohjalla maaten, tai en tiedä viihdynkö edes, mutta silti vietän kaiken aikani tehden niin. Tai istuen koneella. Haluaisin jaksaa lenkkeillä, leikkiä lasteni kanssa, tehdä hyvää kotiruokaa päivittäin. Ehkä tämän blogin kirjoittaminen auttaa minua muistamaan tämän? En halua laihduttaa, olla dieetillä, mutta en panisi kilojen putoamista pahakseni. Enemmän kuitenkin kaipaisin parempaa peruskuntoa. Hankin aktiivisuusrannekkeen, jotta oppisin aktiivisemman elämäntavan, milloin aloitan opettelun? Huomenna? Alanko huomenna elää ajatellen, että mikä tahansa päivä voi olla viimeinen?
Aktiivisempi elämä, olen matkalla.
